Otsikko

Otsikko

12. heinäkuuta 2014

Lähtö lähenee...

Ohhoh.

Alkuun pakko pyytää anteeksi pitempää kirjoitustaukoa, paljon on tapahtunut ja ollut tapahtumatta.

Monesti avannut blogin ja ajatellut että kirjoittelen fiiliksiä ja tunteita reissusta, mutta suurimmaksi ongelmaksi on tullut se että kun ei todellakaan tiedä mitä odottaa?! Istuakko perse kipeänä (istumisesta johtuvan puutumisen takia) 3 viikkoa junassa ja tuijottaa tyhjyyteen? 
Juodakko vodkaa paikallisten kanssa ja herätä Suomesta 3 viikkoa myöhemmin maksa rikkoutuneena ja reissusta ei mitään muistikuvaa?
Ehkä ei näin kumminkaan mutta vaikea on fiiliksiä kuvailla sanoin...

Mutta sitten ehkä hieman päivitystä mitä kuuluu, missä mennään, mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä.

Ensinnäkin aikaisempiin suunnitelmiin toki tullu muutoksia. Suurin ongelma on Mongolian ja Kiinan välinen viisumi, tätä tuntuu olevan hyvin vaikea saada tällä hetkellä joten nämä urheat matkustajat eivät siis Kiinan puolelle pääsekkään. Viisumit siis kiinan puolelle jäävät nyt saamatta. Mutta enemmän aikaa jää siis muuhun.
Mongoliaan taas ei tarvitsekkaan enään viisumia eli selviämme ainoastaan Venäjän viisumilla.

Lisäilen alle uuden reittikuvan joten olemme kirjaimellisesti paremmin kartalla missä mennään. (pahoittelut kuvan koko vähän yli-iso mutta näkeepä sentään jotain)



Pähkinän kuoressa reitti kulkee

Helsinki - Moskova - (Jekaterinburg - Omsk - Krasnojarsk) - Irkutsk - Olkhon-saari - Irkutsk - (Ulan-Ude)
- Ulan Bator (Ulaanbaatar) - Khan Khentii, Jalman Meadows - Ulan Bator (josta lento takasin kotia).

Nyt pääsemme sitten itse asiaan.

Eli mitä sitten tässä normaali kuolevainen uskaltaa reissulta odottaa? itse odotan ainakin yhteistä aikaa veljeni Mikan ja isä Matin kanssa. Ensimmäinen kerta koskaan kun pääsemme kaikki lähtemään yhteiselle matkalle joten voin uskoa kuinka lähentävä tapahtuma koko matka voi olla. 

Ylipäätään koitan takaraivooni takoa että koko ideahan on että tuo junassa istuminen on se juttu.. Eikä pidä odottaa määränpäätä.  Harvemmin sitä ihminen maksaa isot rahasummat että pääsee istumaan junassa vuorokausia, tuijottamaan pelkkää metsää ja tasankoja, mutta siinä se viehätys taitaa ollakkin juuri.

Toki matkaan sisältyy paljon muuta ja ehkä eniten reissulta odotan Olkhon-saarta. Tämä saari on shamaanien pyhänä paikkana tunnettu saari jossa voi liikkua joko suositusten mukaan joko polkupyörillä tai hevosilla. Hevonen kuullostaa mahtavalle mutta tämä räkänokka ei ole sitten hevoseen koskenutkaan sitten ihan lapsuusvuosien, joten ehkä on parempi jättää se asia ammattilaisille niin ei tule matkavakuutukselle käyttöä katkenneiden jalkojen takia.
Hevonen kun minun mielestäni on vaan tuhansia ja tuhansia kiloja hallitsematonta lihasta, kyytiin kun hyppäät käy sama ongelma kun autoon hyppäisit ja kaasu hirttää kiinni. Muuta et voi tehdä kun istua ja itkeä ja toivoa että ei kallion kielekkäältä mennä alas.. 

Toisaalta.. kerran tässä vain eletään. saa nähdä miten hurjaksi sitä uskaltaa heittäytyä.

Olkhon saaren kuvia katsellessa voin vaan kuvitella miten pk-seudulla asustelevan hektisen elämäntavan omaavan nuoren miehen syke laskee, mieli rauhottuu ja ehkä jopa oppii nauttimaan kauneudesta mitä tämä pieni sinivihreä pallero nimeltä Maa meille voi tarjota.

Alla muutama kuva kyseisestä saaresta jotta voitte saada vähän samaa makua suuhun mikä meillä kolmella on kyseisestä paikasta.. En usko että kukaan ihminen tulee pettymään. Ei tuota saarta kutsuta turhaan yhdeksi maailman kauneimmaksi paikaksi.





Seuraavaksi mielenkiintoinen kohta on Ulan Bator. eli matkan määränpää jossa itseasiassa käymme muutaman kerran.

Tässä pieni lyhennelmä matkasuunnitelmasta mitä on Mongolian puolella odotettavissa:

"Kaupunki perustettiin aikoinaan 1600-luvulla buddhalaiseksi luostarikeskukseksi. Tästä ajasta muistuttavat
Ulan Batorin kuuluisimmat nähtävyydet, Gandenin luostari ja Choijin-laman temppeli. Kaupungin uudempia
nähtävyyksiä edustavat mm. lukuisat museot ja suuri Tshingis-kaanin ratsastajapatsas. Vierailemme Gandenin upealla buddhalaisella luostarilla sekä keskusaukiolla, jota koristavat kansallissankarien patsaat."

Mongolian puolella sitten valuutta vaihtuu valuuttaan nimeltä Tögrög?!? en tiedä rahan arvoa mutta mukava on nähdä monta tögröggiä olut, leipä tai joku mukava matkamuisto/tuliainen maksaa.

Itselläni suunnitelmissa ostaa tämä legendaarinen jääkaappimagneetti jonka ostan nykyään jokaiselta reissulta missä käyn. Ja lisäksi yksi ihminen minun elämässäni ansaitsee tuliaisen kävin missä vaan päin maailmaa.

Matkan muista tarkemmista suunnitelmista kirjoittelen myöhemmin toki lisää kun itsekkin viisastun taas hieman.

Tällä hetkellä valmistauduttu aikalailla.. Noh tuntuu että itse en ole osannut valmistautua sitten mitenkään. 
Matti (isä) on hamstrannut tietääkseni tavaraa mukavasti jo reissuun ja kai se on itse myös alettava jotain tärkeää hankkimaan, Mikan kanssa kauppareissu edessä siis.
Rinkka löytyy. Gopro action kamera jolla kuvaamme koko reissun. 
Mika ostanut uuden objektiivin kameraan jolla saadaan hyviä kuvia elämästä raiteilla ja niiden ulkopuolella. Itseni tuntien (ja ketkä yhtään minua tuntevat) jotain sattuu aivan varmasti joten joku kaiken kattava ensiapulaukku on elintärkeä jos haluan tulla yhdessä kasassa takasin reissusta.. Hieman tapaturma-altis kun olen.

Ehkä tämä runoilu riittää tälle päivälle. 
Pieni lisäys omasta elämästäni. Eillen kuulin asian mitä olen odottanut kuulevani puoli vuotta. Olen täynnä intoa sen asian johdosta.
Lisäksi pieni veto ystävän kanssa heitetty ja nyt on jo päivä nro 5 ilman yhtään savuketta. 15 vuoden aktiivipolttamisen jälkeen pakko sanoa että olo on mitä mahtavin. Kuntoilu maistuu, ruokailutavat parantunut. Kilot karisee ja lihakset lisääntyy. MAHTAVAA! Niinkun eräs hieno mies aikoinaan sanoin "elämä on ihmisen parasta aikaa".


Kiitokset taas kerran kun jaksoitte lukea mieleni tuotoksia. Kommentit, ruusut ja risut on tervetulleita jos on jotain mitä haluatte kuulla tietää reissusta niin laitan korvan taakse ja vastailen toki kysymyksiin mitä eteen saattaa tulla.