Lähtö lähenee...

Ohhoh.

Alkuun pakko pyytää anteeksi pitempää kirjoitustaukoa, paljon on tapahtunut ja ollut tapahtumatta.

Monesti avannut blogin ja ajatellut että kirjoittelen fiiliksiä ja tunteita reissusta, mutta suurimmaksi ongelmaksi on tullut se että kun ei todellakaan tiedä mitä odottaa?! Istuakko perse kipeänä (istumisesta johtuvan puutumisen takia) 3 viikkoa junassa ja tuijottaa tyhjyyteen? 

Juodakko vodkaa paikallisten kanssa ja herätä Suomesta 3 viikkoa myöhemmin maksa rikkoutuneena ja reissusta ei mitään muistikuvaa?

Ehkä ei näin kumminkaan mutta vaikea on fiiliksiä kuvailla sanoin...

Mutta sitten ehkä hieman päivitystä mitä kuuluu, missä mennään, mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä.

Ensinnäkin aikaisempiin suunnitelmiin toki tullu muutoksia. Suurin ongelma on Mongolian ja Kiinan välinen viisumi, tätä tuntuu olevan hyvin vaikea saada tällä hetkellä joten nämä urheat matkustajat eivät siis Kiinan puolelle pääsekkään. Viisumit siis kiinan puolelle jäävät nyt saamatta. Mutta enemmän aikaa jää siis muuhun.

Mongoliaan taas ei tarvitsekkaan enään viisumia eli selviämme ainoastaan Venäjän viisumilla.

Lisäilen alle uuden reittikuvan joten olemme kirjaimellisesti paremmin kartalla missä mennään. (pahoittelut kuvan koko vähän yli-iso mutta näkeepä sentään jotain)

Pähkinän kuoressa reitti kulkee

Helsinki - Moskova - (Jekaterinburg - Omsk - Krasnojarsk) - Irkutsk - Olkhon-saari - Irkutsk - (Ulan-Ude)

- Ulan Bator (Ulaanbaatar) - Khan Khentii, Jalman Meadows - Ulan Bator (josta lento takasin kotia).

Nyt pääsemme sitten itse asiaan.

Eli mitä sitten tässä normaali kuolevainen uskaltaa reissulta odottaa? itse odotan ainakin yhteistä aikaa veljeni Mikan ja isä Matin kanssa. Ensimmäinen kerta koskaan kun pääsemme kaikki lähtemään yhteiselle matkalle joten voin uskoa kuinka lähentävä tapahtuma koko matka voi olla. 

Ylipäätään koitan takaraivooni takoa että koko ideahan on että tuo junassa istuminen on se juttu.. Eikä pidä odottaa määränpäätä.  Harvemmin sitä ihminen maksaa isot rahasummat että pääsee istumaan junassa vuorokausia, tuijottamaan pelkkää metsää ja tasankoja, mutta siinä se viehätys taitaa ollakkin juuri.

Toki matkaan sisältyy paljon muuta ja ehkä eniten reissulta odotan Olkhon-saarta. Tämä saari on shamaanien pyhänä paikkana tunnettu saari jossa voi liikkua joko suositusten mukaan joko polkupyörillä tai hevosilla. Hevonen kuullostaa mahtavalle mutta tämä räkänokka ei ole sitten hevoseen koskenutkaan sitten ihan lapsuusvuosien, joten ehkä on parempi jättää se asia ammattilaisille niin ei tule matkavakuutukselle käyttöä katkenneiden jalkojen takia.

Hevonen kun minun mielestäni on vaan tuhansia ja tuhansia kiloja hallitsematonta lihasta, kyytiin kun hyppäät käy sama ongelma kun autoon hyppäisit ja kaasu hirttää kiinni. Muuta et voi tehdä kun istua ja itkeä ja toivoa että ei kallion kielekkäältä mennä alas.. 

Toisaalta.. kerran tässä vain eletään. saa nähdä miten hurjaksi sitä uskaltaa heittäytyä.

Olkhon saaren kuvia katsellessa voin vaan kuvitella miten pk-seudulla asustelevan hektisen elämäntavan omaavan nuoren miehen syke laskee, mieli rauhottuu ja ehkä jopa oppii nauttimaan kauneudesta mitä tämä pieni sinivihreä pallero nimeltä Maa meille voi tarjota.

Alla muutama kuva kyseisestä saaresta jotta voitte saada vähän samaa makua suuhun mikä meillä kolmella on kyseisestä paikasta.. En usko että kukaan ihminen tulee pettymään. Ei tuota saarta kutsuta turhaan yhdeksi maailman kauneimmaksi paikaksi.

Seuraavaksi mielenkiintoinen kohta on Ulan Bator. eli matkan määränpää jossa itseasiassa käymme muutaman kerran.

Tässä pieni lyhennelmä matkasuunnitelmasta mitä on Mongolian puolella odotettavissa:

"Kaupunki perustettiin aikoinaan 1600-luvulla buddhalaiseksi luostarikeskukseksi. Tästä ajasta muistuttavat

Ulan Batorin kuuluisimmat nähtävyydet, Gandenin luostari ja Choijin-laman temppeli. Kaupungin uudempia

nähtävyyksiä edustavat mm. lukuisat museot ja suuri Tshingis-kaanin ratsastajapatsas. Vierailemme Gandenin upealla buddhalaisella luostarilla sekä keskusaukiolla, jota koristavat kansallissankarien patsaat."

Mongolian puolella sitten valuutta vaihtuu valuuttaan nimeltä Tögrög?!? en tiedä rahan arvoa mutta mukava on nähdä monta tögröggiä olut, leipä tai joku mukava matkamuisto/tuliainen maksaa.

Itselläni suunnitelmissa ostaa tämä legendaarinen jääkaappimagneetti jonka ostan nykyään jokaiselta reissulta missä käyn. Ja lisäksi yksi ihminen minun elämässäni ansaitsee tuliaisen kävin missä vaan päin maailmaa.

Matkan muista tarkemmista suunnitelmista kirjoittelen myöhemmin toki lisää kun itsekkin viisastun taas hieman.

Tällä hetkellä valmistauduttu aikalailla.. Noh tuntuu että itse en ole osannut valmistautua sitten mitenkään. 

Matti (isä) on hamstrannut tietääkseni tavaraa mukavasti jo reissuun ja kai se on itse myös alettava jotain tärkeää hankkimaan, Mikan kanssa kauppareissu edessä siis.

Rinkka löytyy. Gopro action kamera jolla kuvaamme koko reissun. 

Mika ostanut uuden objektiivin kameraan jolla saadaan hyviä kuvia elämästä raiteilla ja niiden ulkopuolella. Itseni tuntien (ja ketkä yhtään minua tuntevat) jotain sattuu aivan varmasti joten joku kaiken kattava ensiapulaukku on elintärkeä jos haluan tulla yhdessä kasassa takasin reissusta.. Hieman tapaturma-altis kun olen.

Ehkä tämä runoilu riittää tälle päivälle. 

Pieni lisäys omasta elämästäni. Eillen kuulin asian mitä olen odottanut kuulevani puoli vuotta. Olen täynnä intoa sen asian johdosta.

Lisäksi pieni veto ystävän kanssa heitetty ja nyt on jo päivä nro 5 ilman yhtään savuketta. 15 vuoden aktiivipolttamisen jälkeen pakko sanoa että olo on mitä mahtavin. Kuntoilu maistuu, ruokailutavat parantunut. Kilot karisee ja lihakset lisääntyy. MAHTAVAA! Niinkun eräs hieno mies aikoinaan sanoin "elämä on ihmisen parasta aikaa".

Kiitokset taas kerran kun jaksoitte lukea mieleni tuotoksia. Kommentit, ruusut ja risut on tervetulleita jos on jotain mitä haluatte kuulla tietää reissusta niin laitan korvan taakse ja vastailen toki kysymyksiin mitä eteen saattaa tulla.

Vanhat muistot, uudet haaveet.

Alkakoon tämä kirjoitus pienellä pohjustuksella kuinka Vantaa-Mikkeli-Vantaa reissu meni. 

Perjantaina hyppäsimme junaan Mikan (veli) kanssa ja lähdimme kiskoja pitkin täpötäydessä junassa kohti Mikkeliä.

Mieli muista asioista painuksissa koitin tsempata itseni hyvälle fiilikselle. Jokaiseen asiaan on onneksi olemassa ratkaisu ja tähän ratkaisu oli kahden vaunun päässä, VR:n tuttu lihapullien tuoksu tunkeutuu sieraimiin kun pendolinon ovi liukuu auki. Ravintolavaunu, tuo nälkäisten matkustajien ravitsija ja kurkkujen väsymätön kostuttaja. Ensimmäinen olut veljen seurassa saa mielialaa korkeammalle räjähdysmäisesti.

Todellisuus hiipii tajuntaan: Mikkeliin matkustan parhaillaan kahdesta syystä. Lapsuudenkaverin tuparit ja matkan suunnittelu. Kumpikin on pitkään odotettuja tapahtumia ja vaikka matkajännitys on aina kova voin sanoa että tuparit meinasivat jännittää jopa hieman enemmän.

Juna nitkuttaa asemalle hitaasti mutta varmasti. hyppäämme junasta ulos muutama fiilistely olut vatsassa, Vastassa asemalla on Matti (iskä). Pitkän rutistavan halin saattelemana menemme Parnell's irish pubiin vielä yhdelle huurteiselle jossa näin nopeasti sopimuksen mukaan yhtä parhaista ystävistäni.

Tästä veli ja isä menivät omia menojaan ja minä lähdin tupareihin. Sanottakoon lyhyesti että mukavaa oli ja aamulla oli olo sen mukainen.

Lauantai:

Kissa paskonut suuhun, pää näköjään työnnetty jyrän alle ja maha täynnä oksennusta. Näistä on hyvät aamut tehty. Yö valvottu pitkälle asioista ystävän kanssa facebookissa keskustellessa. Hiljaa mielessäni toistelen isojen silmäpussien varustamana "En juo enää koskaan..!" mutta hyvin moni blogia lukeva tässä vaiheessa tietää jo että tuo on yksi suurimmista valheista mitä krapulainen ihminen toistaa itselleen kerta toisensa jälkeen.

Kahvia. suolakurkkua ja smetanaa snacksi-palaksi. Hyvää paistia perunan kera ruuaksi. Hetkeksi elämä voittaa. Tästä pienien päiväunien saattelemana vaellamme isän luokse ja alkaa itse matkan suunnittelu.

Ja sitten itse asiaan, suunnitteluvaihe olikin yllättävän nopea ja kivuton. Muutama vaihtoehtoa pyöritellessä päädyttiin sitten aikalailla tämänlaiseen suunnitelmaan. Kesto noin 18 päivää, suhteellisen valmiiksi räätälöity paketti jossa mahdollisemman paljon nähtävää ja  ns. turhista asioista ressaaminen jää minimiin.

Alla hieman tämän hetkistä pakettia jolla oletettavasti nyt sitten mennään. Paketti on suunniteltu kahdelle mutta eiköhän tuonne nyt kolmannen mukaan saa myös.

Meno junalla Helsinki - Moskova - Irkutsk - Ulaanbaatar - Peking Mongolian läpi ja lentäen Finnairin lennolla Helsinkiin. Yhteensä 18 päivää / 17 yötä.

Päivä 1 Lähtö Helsingistä 2 hengen makuuvaunuosastossa klo 17.52 Moskovaan.
Päivä 2 Tulo junalla Moskovaan klo 8.25. Suomeksi opastettu neljän tunnin kaupunkikierros klo 8.30 - 12.30. Lähtö junalla nro 70/80 klo 13.05 Moskovasta Irkutskiin 2 hengen makuuvaunuosastossa.
Päivät 2 - 6 Junassa matkustamista ja iloista yhdessäoloa.
Päivä 6 Saapuminen Irkutskiin klo 9.38 paikallista aikaa. Kuljetus Baikaljärven rantaan Listvjanka-kylään Taltsi-ulkoilmamuseon kautta. Lounas. Iltapäivällä saunomista. Vapaa-aikaa. Majoitus Gavan tai U Ozera*** -hotellissa jaetussa 2hh aamiaisineen.
Päivä 7 Aamiaisen jäkeen kuljetus Irkutskiin. 2 - 2,5 tunnin kaupunkikiertoajelu Irkutskissa. Vapaa-aikaa, majoitus Victory***-hotellissa.
Päivä 8 Lähtö Irtkutskista Ulaanbaatariin junalla nro 4 klo 5.12 paikallista aikaa 2 hengen makuuvaunuosastossa.
Päivä 9 Saapuminen Ulaanbaatariin klo 6.40. Kuljetus Bayangol-hotelliin, jossa on aamiainen. Aamiaisen jälkeen ajo Hustain Nuruu -kansallispuistoon.
Päivät 9 - 11 Hustain kansallispuistossa jurttamajoitus täysihoidolla. Patikointia. Villihevosten tarkkailua. Lisämaksusta ratsastusta.
Päivä 11 Paluu Ulaanbaatariin.
Päivä 11 - 13 Majoitus Bayangol****-hotellissa jaetussa 2hh aamiaisineen.
Päivä 12 Vapaa-aikaa Ulaanbaatarissa. Illalla halukkaille lisämaksusta kurkkulaulu- ja kansantassiesitys (n. 10 €/hlö).
Päivä 13 Kuljetus hotellilta juna-asemalle. Lähtö junalla nro 24 klo 7.15 Ulaanbaatar - Peking kahden hengen makuuvaunuosastossa.
Päivä 14 Saapuminen Pekingiin klo 14.04 ja kuljetus tai opastus rautatieasemalta hotelliin (n. 100 m). Majoitus Chongwenmen***-hotellissa jaetussa 2hh aamiaisineen.
Päivä 15 Englanniksi opastettu kokopäiväretki: Kiinan muuri ja Ming-haudat sekä lounas. Kiinalaisen akrobaatin esitys lisämaksusta n. CNY200.
Päivä 16 Englanniksi opastettu puolipäiväretki: Kielletty kaupunki ja Taivaan temppeli sekä lounas. Illalla vapaa-aikaa.
Päivä 17 Vapaata omatoimista aikaa Pekingissä, shoppailua ym. Illalla yhteinen maksullinen Pekingin ankka -illallinen.
Päivä 18 N. klo 7.30 kuljetus Pekingin lentoasemalle. Paluulento AY Peking -Helisnki klo 10.50 - 14.20. Matka päättyy. 

Hieman mietityttää että olisiko parasta ottaa reppu selkään ja mennä vaan ilman mitään sovittuja paketteja ja matkoja, mutta en kyllä halua jälkeenpäin miettiä että "ai tollanenkin olis ollut ja tollasessakin olisi voinut käydä". Joten näin varmistetaan mahdollisemman kulttuuritäyteinen reissu jolla näkee mahdollisimman paljon. Ja eiköhän sitä voi jostain tylsistä porukkatapahtumista jäädä pois jos haluaa omatoimisesti tehdä jotain.

Että siinä on itsellekkin hieman pureskeltavaa. Nyt kaikki on vaan tekstiä paperilla mutta hieman mielikuvitusta käyttäen alkaa jo hymy nousta huulille. En malta uskoa että tämän vuoden sisällä tulen olemaan jurttamajoituksessa (jos tässä vaiheessa raaputtelet päätäsi ja mietit että mikä se on niin laitan kuvan tähän alapuolelle), näen Kiinan muurin, ming-haudat sekä monta muuta mielenkiintoista asiaa.

Kiina on aina ollut myös itselläni suuri mielenkiinnon kohde, kulttuuri ja historia tällä maailmankolkalla on vailla vertaansa ja pääsen itse vihdoin näkemään ja kokemaan varmasti mieleenpainuvia asioita. Ja kaikenlisäksi tietty leikkimään jättiläistä Kiinalaisten keskuudessa. Muistin mukaan siellä keskipituus on n 167 cm luokkaa miehillä ja naisilla noin 10 cm siitä vähemmän.
Meistä kolmesta minä olen lyhyin ja olen 184 cm. ja Mika sekä Matti sijoittuvat  185-190 cm  akselille molemmat.

Mutta ei sen enempää strategisista mitoista.  kuhan pullasti asia mieleen niin halusin senkin jakaa pois mielestäni.

Jos tässä taas tälle kertaa runoilu riittäisi. Ensi kerralla oletettavasti käsitellään viisumien suurta mysteeristä maailmaa.

Kiitos lukemisesta.

Tästä se ajatus sitten lähti...

Näin se tulee elämässä vaihde jolloin kirjoittamista kammoava laiskimuskin innostuu jostain asiasta niin paljon että veljensä innoittamana aloittaa ensimmäisen bloginsa. Jännitys on jo heti alkuun suunnaton.. Kuka juttu tulee lukemaan vai lukeeko kukaan, mutta jos ei muuta niin itselle varmasti tästä kultaisen muiston saa aikaseksi.

Mutta sitten itse asiaan. 

Tämä blogikirjoitelma tulee käsittelemään kahden veljen ja isän matkan kaikki vaiheet suunnittelusta toteutukseen matkalle Helsinki-Venäjä-Mongolia-Kiina. Matkan kesto on noin 18 päivää ja kilometrejä junassa tulee n. 6000 km. Normaalisti tämän matkaisi noin 6 päivään mutta matkalla pitää nähdä ja kokea ja lopuksi hieman rauhoittua Kiinan kauniissa maisemissa.

Matkalle lähdemme 2014 kesällä/loppukesästä. Tarkempi aika selviää itseasiassa nyt hetki Maaliskuun alussa kun matkustamme Mikkeliin suunnittelemaan ja lyömään matkan lukkoon sekä arpomaan viisumiasioita.

Ensiksi varmaan kohteliasta esitellä matkaajat.

Jani: Perheen nuorukainen, 28-vuotias Vantaalla työskentelevä miehenalku.

Mika: Vanhempi veljes, 30 vuotta lasissa. Majapaikkana toimii Helsinki.

Matti: Rakas isämme, 55-vuotias (toivottavasti muistin oikein) herrasmies Mikkelistä.

Kuvaa ja videota meistä tulee varmasti blogiin tungettua paljonkin matkan varrelta joten naamat voivat tulla tutuiksi tuntemattomillekkin.

Naamoista puheenollen pakko heti alkuun mainita että matkahan taitetaan mahdollisimman miehekkäästi eli partaan ei kukaan koske koko matkan aikana. Joten myös tästä tulee varmasti mukava projekti seurata ainakin itsellä että joko on murrosikä niin pitkällä että hieman haituvaa leuan alle saattaisi ilmestyä.

Matkavarustuksesta lisää kun itsekkin keksitään mitä kaikkea mukaan kannattaa pakata. Muita blogeja lueskellessa muutama asia on ainakin varma. oma wc-paperi, ikkunanpesu tarvikkeet (junan ikkunoihin että voi maisemia ihastella) ja kuivashamppoota.

Lisäsin myös ensimmäisen kuvan kirjoitukseen ja pidetään peukkuja että se näkyy mukavasti myös lukijoille.

Kuvassa Moskovasta Pekingiin junamatka jonka tulemme kulkemaan. 

Olkoon tämä pieni ja tiivis alkukirjoitus matkastamme. Seuraavaa päivitystä saanemme heti viikonloppuna kun lyömme viisaat päät yhteen ja punomme matkan loput paperille ja kokonaisuus muodostuu meille itsellemmekin. Tällä hetkellä muuta ei oikein itsekkään tiedä kun että menossa ollaan. piste.